Kustantajan kanssa: Jaakko ja Reijo

1980-luvun puolivälissä Jaakko Mäntyjärvi ja Reijo Kekkonen opiskelivat tahoillaan Sibelius-Akatemiassa, Mäntyjärvi musiikin teoriaa ja Kekkonen musiikkikasvatusta. Kumpikin harrasti musiikkia myös vapaa-ajallaan ja he päätyivät laulamaan samassa vokaaliyhtyeessä – sattumalta viereisille paikoille. Vuosien saatossa tiet ristesivät myös muissa kuoroissa ja alan tapahtumissa.

Varsinainen yhteistyö alkoi vuonna 1995, kun Kekkonen työskenteli kustantajana Sulasolilla ja tutustui Mäntyjärven teokseen Pseudo-Yoik, jonka Tapiolan Kamarikuoro oli Mäntyjärveltä tilannut. Kekkonen tutustui tähän humoristiseen pastissiteokseen ja oli omien sanojensa mukaan ”kertakaikkisen vaikuttunut”.

– Se, mikä Jaakon teoksissa viehättää, on se älytön tekninen taitavuus ja loppumaton älyllisyys, jossa kuitenkin on pilkettä takana. Jaakko on äärimmäisen huumorintajuinen ihminen, Kekkonen kehuu.

Kekkonen oli jo aikaisemmin urallaan tutustunut Mäntyjärven vuonna 1984 kirjoittamaan Four Shakespeare Songs -teokseen ja ihastunut sen ominaislaatuun. Hän kysyikin Mäntyjärveltä, voisiko Sulasol julkaista myös sen nuotit. Kävi ilmi, että Mäntyjärvi oli jo aikaisemmin tarjonnut teosta Sulasolille, mutta siitä oli kieltäydytty.

Virhe saatiin korjattua, ja sittemmin Four Shakespeare Songsin nuotteja on myyty satoja tuhansia kappaleita ympäri maailman. Se on julkaisustaan lähtien ollut vuosittain joko Sulasolin myydyin tai toiseksi myydyin nuotti.

Mäntyjärveä tämä hämmentää edelleen.
– Hassua, että tulee leimaantuneeksi sellaisen teoksen kautta, jonka on kirjoittanut 20-vuotiaana. Palkitsevaa, mutta hieman myös huolestuttavaa, hän kommentoi huvittuneena.

– Toivon, että olen säveltänyt myös jotain merkittävämpää sen jälkeen.

Piilotettuja pääsiäismunia

Säveltäjänä Mäntyjärvi luonnehtii itseään eklektiseksi traditionalistiksi, mikä tarkoittaa eri aikakausien ja tyylien valikoivaa yhdistelyä – perinnetietoisesti, mutta leikitellen.

– Varastan siis kaiken, mitä ei ole naulattu lattiaan.

Kuten vakavailmeisen Mäntyjärven puheessa, vitsejä piilee usein myös tämän sävelteoksissa, Kekkonen kertoo.
– Sieltä löytyy pieniä easter eggejä heille, jotka osaavat niitä etsiä.

Easter eggit ovat TV- ja pelimaailmasta tuttuja kätkettyjä pieniä viestejä, vitsejä tai viittauksia muihin teoksiin. Mäntyjärvi on saattanut piilottaa esimerkiksi lyhyen Jänis istui maassa -sävelkulun osaksi suurempaa kokonaisuutta. Vaikka kuulija ei suoraan tunnistaisi tuttua sävelpätkää, pienikin tuttuuden häivähdys voi puhutella ilahduttavalla tavalla ja teos jää paremmin mieleen.

– Ajattelen ylipäätään, että sävellysten kommunikatiivisuus on tärkeää. Säveltäjän on pidettävä mielessä, kenelle teosta kirjoittaa esitettäväksi ja kuka sitä kuuntelee. Kuulijalla pitää olla jotain, mihin tarttua, Mäntyjärvi sanoo.

Kuoromaailman luottopakki ja supertähti

Kuoromaailmassa henkilökohtaisten suhteiden ja suositusten merkitys on valtava. Kustantaja Kekkonen on ollut niin pitkään alalla, että tuntee hyvin alan tavat ja toimijat.

– Reijon mieletön vahvuus on se, että hän tuntee kuoromaailmassa kaikki: everyone who is anyone. Hän aina osaa suositella ihmisille oikeanlaisia teoksia, ja ihmiset luottavat häneen, Mäntyjärvi kertoo.

Mäntyjärvi on yksi Suomen kansainvälisesti menestyneimpiä ja esitetyimpiä kuoromusiikin säveltäjiä. Suurimmat yleisöt ovat Yhdysvalloissa, Saksassa ja Japanissa.

Vaikka koronapandemia hillitsi matkustelun suosiota, kuoromaailman eri toimijat tapaavat toisiaan edelleen aktiivisesti kansainvälisillä messuilla ja muissa tapahtumissa. Paikalla on kustantajien, säveltäjien ja kuoroharrastajien lisäksi paljon myös kuoronjohtajia, joilla on alalla paljon vaikutusvaltaa. Jos joku heistä päättää tilata nuotit vaikkapa isomman piirin tai osavaltion kuoroille, kokonaismenekki lasketaan jopa kymmenissä tuhansissa kappaleissa.

Esimerkiksi Yhdysvaltain kuoronjohtajayhdistyksen ACDA:n kahden vuoden välein pidettävässä kansallisessa konferenssissa vierailijoita saattaa olla jopa 10 000. Mäntyjärvi on useasti vieraillut tapahtumassa Kekkosen pitäessä Sulasolin nuottinäyttelyä osana konferenssin messutarjontaa.

– Jaakollahan on siellä ihan filmitähden asema, Kekkonen kertoo.
– Moni haluaa nimikirjoituksen tai yhteiskuvia hänen kanssaan. Eräskin rouva tuli innoissaan kohkaamaan: ”Oh my god! It’s just like in the movies: Jaakko Mäntyjärvi is here!”

Mäntyjärvi naurahtaa vieressä, vaikka hieman kiusaannuttaakin.
– Tavallaan huvittavaa, mutta samalla myös palkitsevaa. En itse kestä promota itseäni yhtään – siinä olen täysin hyödytön. Mutta onneksi Reijo hoitaa sen puolen, ja mielelläni toki käyn näitä lyhyitä messukeskusteluita ihmisten kanssa.

– Siinähän myös nuotin arvo nousee, kun Jaakko on sisällöntuottajana paikalla, Kekkonen sanoo.

Kielitieteilijän kikkoja

Mäntyjärvi kirjoittaa suurimman osan teoksistaan latinan- tai englanninkielisiin teksteihin, joita kirkkomusiikissa yleensä suositaan. Usein hän etsii muitakin tekstilähteitä, ja kaiken kaikkiaan Mäntyjärven teoksissa esiintyy jo kahtatoista eri kieltä.

– Ensinnäkin siksi, että en tykkää toistaa itseäni. Toisaalta myös siksi, että olen lingvistinä kiinnostunut sellaisistakin kielistä, joita en välttämättä itse edes osaa mutta joista tiedän jotakin, hän kertoo.

Kekkonen täydentää:
– Yksi osoitus Jaakon huumorintajusta on se, että kun usein puhutaan vokaalimusiikista, niin kerran hän sitten sävelsi konsonanttimusiikkia, tšekiksi.

Mäntyjärvi avaa asiaa:
– Tšekin kielessähän on sanoja, jotka ovat meidän näkökulmasta pelkkiä konsonantteja. Heillä on tällaisia tongue twister -tyyppisiä sanontoja, jotka on keinotekoisesti koostettu konsonanttikylläisistä sanoista, kuten ”strč prst skrz krk” [työnnä sormi kurkkuun]. Vlk a krtek [Susi ja myyrä] -teoksen kirjoitinkin sitten vain tällaisia tekstejä hyödyntäen.

Kekkonen kantaa aina alan tapahtumissa mukanaan Mäntyjärven teoksia ja näki tässäkin kustantajana mahdollisuuksia. Yhtenä vuonna Corkin kansainvälisillä kuoromusiikkifestivaaleilla hän tapasi sattumalta Tšekin suurlähettilään.

– Olihan se pakko käydä lahjoittamassa Vlk a krtek hänelle ja jakaa konsonanttimusiikin ilosanomaa. Suurlähettiläs ilahtui kovasti. Ikinä ei tiedä, mitä tällaiset kohtaamiset voivat poikia.

Mäntyjärvi ja Kekkonen ovat tunteneet toisensa jo 1980-luvulta lähtien.

Vuosikymmenten herrasmiessopimus

Koska kääntäminen on Mäntyjärven varsinainen päätyö, säveltäminen kulkee rinnalla ikään kuin sivutyönä, ”edistyneenä harrastuksena”. Sävellykset pyörivät usein mielessä, mutta varsinainen nuottien kirjoittaminen koneelle vie vain pienen hetken.

– En pystyisi lähtemään kuukaudeksi johonkin residenssiin vain säveltämään. En toimi sillä tavalla, hän sanoo.

Uusia teoksia syntyy nollasta viiteen kappaletta vuosittain, riippuen tilauksista. Niitä tulee muun muassa kuoroilta, festivaaleilta ja kirkollisilta toimijoilta. Joskus yllättävissäkin tilanteissa:
– Olen saanut jopa kaksi sävellystilausta Tampere-talon miestenvessassa, hän nauraa.

Mäntyjärven ja Kekkosen yhteistyö on niin vankkumatonta, että he luonnehtivat sitä eksklusiiviseksi herrasmiessopimukseksi. Sulasol on julkaissut lähes kaikki Mäntyjärven teokset.

– Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että Reijo julkaisee suunnilleen kaiken, mitä kirjoitan. Arvostan hänen luotettavuuttaan ja asiantuntemuksen määrää, Mäntyjärvi sanoo.

Kekkonen on yhtä lailla otettu parivaljakon pitkästä yhteistyöstä.
– Jaakkoon voi aina luottaa, ja on kunnia saada tehdä töitä yhdessä. Näen työssäni paljon erilaisia sävellyksiä, mutta lopulta harva jää samalla tavalla elämään. Jaakon teokset poikkeavat viitekehyksestä.

”Kustantajan kanssa” on Suomen Musiikkikustantajien haastattelusarja, joka esittelee erilaisia kustantaja-musiikintekijä-työpareja eri musiikkigenreistä ja uravaiheista. Tämä on artikkelisarjan toinen osa.

Teksti ja kuvat: Suvi Ahoniemi