Tekoäly on internetin jälkeen merkittävin teknologia, joka vaikuttaa meihin elämämme kaikilla osa-alueilla. Sen kehityksen ja käytön yleistymisen nopeus on yllättänyt aiheen asiantuntijatkin. Tekoälyä voidaan käyttää jo nyt lukemattomin eri tavoin ja eri tarkoituksiin, mikä tekee siitä kokonaisuudessaan hallitsemattoman ilmiön.
Musiikissa tekoälyn suhteen pätee sama nyrkkisääntö kuin muuallakin: tekoäly on hyvä renki, mutta huono isäntä. Se ei vaikuta ainoastaan luovaan työhön vaan myös kykyjenetsintään, tuotantoon, markkinointiin, jakeluun ja kuluttamiseen. Musiikkikustantajien näkökulmasta kiinnostavinta on tekoälyn tuomat muutokset luovaan työhön ja tekijänoikeuksiin, joiden osalta se tarjoaa sekä uhkia että mahdollisuuksia.
Korvaako tekoäly tekijän?
Luovan työn osalta keskeisenä pelkona on ollut se, että tekoäly korvaa ajan mittaan tekijän. Tämä kysymyksenasettelu on ymmärrettävä, mutta vääristynyt: kyse on pohjimmiltaan ihmisen ja tekoälyn keskinäisestä työnjaosta ja yhteistyön uusista muodoista.
Nykyisen kaltainen tekoäly perustuu sille opetettuihin malleihin eli laajoihin aineistomassoihin, joiden pohjalta se tekee valintoja todennäköisyyksien perusteella. Musiikin osalta tekoälyn tuottamat teokset muistuttavat aiemman kaltaista musiikkia. Suuren yleisön ihastus kohdentuu nyt teknologian suorituskyvyn tuottamaan uutuusarvoon, mutta se vaihtunee pidemmällä aikavälillä turtumukseen. Tekoäly voi tehostaa esim. katalogimusiikin tuotantoa, jossa se toimii huomattavasti tehokkaammin ja tarkemmin määritellyin parametrein kuin elävät tekijät.
Luoville tekijöille tekoäly tarjoaa parhaimmillaan uudenlaisia välineitä sekä työtapojen tehostamiseen että ilmaisukielen laajentamiseen. Tekoälyn käyttö sinänsä on jo uusi luovuuden alue – kekseliäimmät ja nopeimmat omaksujat erottautuvat tässäkin. Uusi piirre on myös se, että tekoäly on teknologiana kenen tahansa ulottuvissa.
Kenelle kuuluvat tekijänoikeudet?
Kiperimmät juridiset ja taloudelliset kysymykset liittyvät tekijänoikeuteen. Yhtäältä kiistellään siitä, tuleeko tekoälyn opettamisessa käytettävästä suojatusta musiikista maksaa. Toisaalta pohditaan sitä, voiko tekoälyn tuottama musiikki saada samanlaista tekijänoikeudellista suojaa kuin luonnollinen henkilökin.
Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on selkeä kyllä. Omaisuuden, oli se sitten fyysistä tai aineetonta, käyttämisestä ja hyödyntämisestä päättää sen omistaja, ja käytöstä tulee saada asianmukainen korvaus. Ilman tätä suojaa uuden musiikin ammattimaisen tekemisen edellytykset rapautuvat ajan mittaan.
Vastaus toiseen kysymyksen on puolestaan toistaiseksi selkeä ei, sillä tämänhetkiset lainsäädännöt eri maissa edellyttävät, että tekijänoikeudellista suojaa voi saada vain teos, jonka tekijä on luonnollinen henkilö. Tekoälyohjelmistojen tekijänoikeus on taas toinen kysymys, ja muitakin tähän liittyviä visaisia ongelmia on paljon.
Onko syytä huolestua?
Musiikin tekemisen kannalta en ole pohjimmiltani huolestunut. Sävelteos ei ole yleisölle vain teos vaan siihen liittyy aina tarina ja erilaisia inhimillisiä elementtejä, joilla on ratkaiseva merkitys teoksen vastaanoton kannalta. Esimerkiksi populaarimusiikissa kuulijat eivät kiinnity vain teokseen vaan useimmiten myös sen esittäjään.
Tekoäly ei voi myöskään korvata vuosikymmenten ja -satojen aikana kertynyttä back-katalogia, joka muodostaa valtaosan suoratoistopalvelujen kuuntelusta. Tekoälyllä voidaan tuottaa loputtomia määriä uutta musiikkia, mutta räjähdysmäinen tarjonnan kasvu voi aiheuttaa kuulijoiden vieraantumista musiikista.
Sen sijaan lainsäädännön vauhdista tulee olla huolissaan. Tekoälyn kehitys on niin nopeaa ja monitahoista, että säätely ei ole ehtinyt junan kyytiin. Tekoälyteknologian säätely on ylivoimainen haaste, joten ainoa mahdollisuus on laatia pelinsääntöjä sen käytölle. Lähitulevaisuudessa on odotettavissa mm. EU-tasoista lainsäädäntöä tästä aiheesta.
Mitä tulisi ja voisi tehdä?
Olen itse sitä mieltä, että tekoälyn käytön kieltäminen ja rajoittaminen musiikin piirissä on mahdotonta ja hyödytöntä. On vain hypättävä junan kyytiin ja oltava mukana muokkaamassa uudenlaisia käyttötapoja ja niihin liittyviä käytänteitä.
Musiikkiteollisuuden perinteinen tarve pystyä kontrolloimaan sataprosenttisesti teosten ja äänitteiden käyttöä on taakse jäänyttä elämää. On löydettävä toimivia lisensointimalleja ja pelinsääntöjä, jotka eivät estä uudenlaisen luovuuden kukkimista – oikeuksien kunnioittamista unohtamatta.
Suomessa me musiikkialan toimijat voisimme liittyä mukaan kansainväliseen Human Artistry -liikkeeseen. Sen tavoitteena on maksimoida tekoälyn potentiaaliset hyödyt ja minimoida sen tuomat haitat. Tämän tulisi olla tekoälyä koskevan edunvalvonnan perusstrategia jatkossakin, sillä täydellinen kontrolli on illuusio.
Lisätietoja
