Suoratoistopalvelujen maksamia korvauksia koskeva tilityskeskustelu on pyörinyt jo vuosikausia pro rata -menetelmän sekä kuluttajakeskeisen eli user centric -järjestelmän välillä. Uuden vuoden aluksi Universal Musicin Lucian Grainge on tehnyt merkittävän uuden avauksen tässä keskustelussa.
Maailman suurimman musiikkiyhtiön vetäjänä Sir Lucianin ajatuksia kuunnellaan alalla tarkasti. Hänen artist centric -malliksi nimeämänsä aloite ohittaa perinteisen pro rata vs. user centric -keskustelun, sillä Universal ei ole missään vaiheessa lämmennyt user centric -mallille.
Massa murskaa laadun ja kuluttajakokemuksen
Graingen päähuolena on jakosuhteiden hienosäädön sijasta jatkuvasti ja holtittomasti paisuva kehnon sisällön tarjonta, jonka seasta laatusisällön ja -artistien on entistä vaikeampaa erottautua. Lisäksi massatarjonnan varjolla harjoitetaan vähintään epäeettistä liiketoimintaa. Hänen mielestään ongelma koskee yhtä lailla niin major- ja indie-labeleita kuin omakustanneartistejakin.
Yhtäältä Grainge pitää kuluttajien edun vastaisena, että suoratoistopalveluihin lisätään päivittäin 100.000 uutta raitaa. Suuri osa julkaisuista on hänen mielestään roskaa ja tekee kuuntelijoille entistä vaikeammaksi löytää algoritmienkaan avulla laatusisältöä ja artisteja, joita he voisivat fanittaa.
Toisaalta Grainge väittää, että palveluihin ladataan suuria määriä kehnolaatuisia raitoja, joiden tavoitteina on ainoastaan tuottaa kuuntelukertoja ja tulovirtoja erilaisin vippaskonstein kuten 31 sekunnin mittaisilla raidoilla. Samalla palvelujen ei tarvitse maksaa näiden sisältöjen kuuntelusta yhtä suuria korvauksia kuin ”oikeasta” musiikista. Kyse on siis pro rata -järjestelmän väärinkäytöstä.
Grainge ei kuitenkaan esitä mitään konkreettista ehdottamastaan artist centric -mallista vaan kertoo sen olevan vasta suunnitteluvaiheessa. Valistunut arvaus voisi olla, että malli pitää sisällään ainakin niin uudenlaisten musiikin laatua ja määrää koskevien ehtojen esittämistä suoratoistopalveluille kuin artistien kokonaisvaltaisempaa hyödyntämistä fanimarkkinoilla erityisesti Aasiassa hyviksi koettujen mallien mukaisesti. Kuulemme tästä varmasti lisää kuluvan vuoden aikana.
Järjestelmän on uudistuttava
Joka tapauksessa Graingen puheenvuoro alleviivaa sitä, että niin suoratoistopalvelujen kuin muidenkin digitaalisten alustojen osalta musiikin liiketoimintamallit eivät ole enää kestävällä pohjalla vaan vaativat suuria muutoksia. Räjähdysmäisesti kasvava sisällön määrä lisää myös huomattavasti suoratoistopalvelujen teknisiä kuluja, joten heidänkin intresseissään on tarkastella tilannetta uudelleen.
Tämä keskustelu ei tosin johda hyviin tuloksiin, jos siinä sivuutetaan musiikintekijöiden ja musiikkikustantajien näkökulmat. Ammattimaisen musiikintekijyyden ja sävelteoksiin liittyvien oikeuksien kaupallisen hyödyntämisen edellytykset ovat pidemmällä aikavälillä vaarassa, jos teosten käytöstä ei saada nykyistä parempia korvauksia.
Nopeata kasvua voidaan saada aikaan ennen kaikkea suoratoistopalvelujen kuluttajamaksujen korottamisella. Ne ovat pysyneet pääpiirteissään samalla tasolla jo 15 vuoden ajan. Nykyisen inflaatiokehityksen valossa vanhaan hintatasoon jumittuminen näyttää irvokkaalta. Samaan aikaan av-teoksia tarjoavat VOD-palvelut ja kirjojen lukuaikapalvelut ovat nostaneet hintojaan reippaasti ilman katastrofaalisia asiakaspidon ongelmia.
Toinen ilmeinen keino lisätä tulovirtoja on tehostaa musiikin lisensointia muille kuin varsinaisille musiikkiin keskittyneille digipalveluille.
Sir Lucienin avaus on toivottavasti merkittävä lähtölaukaus suoratoistomarkkinoiden perusteelliselle uudelleenarvioinnille. Väärinkäytöksiin ja ekosysteemin epätasapainoon on puututtava, mutta kestävät ratkaisut edellyttävät kaikkien osapuolten etujen huomioon ottamista.
Lisätietoja
