Kuluneen syksyn aikana olen osallistunut moniin keskusteluihin eri puolueiden edustajien kanssa seuraavan hallituksen ohjelmasta. Nämä juttutuokiot ovat muistuttaneet kaikkia musiikkialan edustajia siitä, että meidän täytyy pystyä argumentoimaan entistä paremmin niin kulttuurin kuin taloudenkin kielillä.
Olen itse tottunut ajattelemaan ja puhumaan musiikin ja yleisemminkin kulttuurin merkityksestä kolmen kärjen kautta. Yhden niistä muodostaa kulttuurin itseisarvo, toisen hyvinvointivaikutukset ja kolmannen talous. Ei liene yllätys kenellekään, että lähivuosien vaikean taloustilanteen vuoksi poliittisia päättäjiä kiinnostaa juhlapuheiden ulkopuolella vain se, miten saadaan aikaan taloudellista kasvua ja lisää työpaikkoja.
Kulttuurin kolmiyhteys
Näistä kolmesta elementistä tulee mielestäni rakentaa kokonaisuus, joka osoittaa alamme kokonaisvaltaisen merkityksen niin yksittäisten kansalaisten kuin koko yhteiskunnan kannalta.
Kulttuurin itseisarvolla tarkoitan musiikin merkitystä kansakunnan identiteetin ja yhtenäisyyden luojana. Monimuotoinen ja -arvoinen musiikkielämä kuuluu sivistysvaltion kulmakiviin. Winston Churchillin suuhun laitettu sanonta ”minkä vuoksi me sodimme ellemme kulttuurimme takia” tiivistää hyvin asian ytimen.
Hyvinvointivaikutukset koostuvat puolestaan siitä, kuinka musiikki auttaa ennaltaehkäisemään ja hoitamaan niin terveys- kuin sosiaalisiakin ongelmia. Musiikki on mm. verraton terapian väline ja keino ehkäistä syrjäytymistä. Useimmille meistä musiikki on myös arkipäiväisessä elämässä tärkeä keino käsitellä kaikenlaisia tunteita ja elinvoiman lähde.
Yhteiskunnan kannalta talouden luvut ovat kuitenkin selkein tapa ilmaista musiikin merkitystä. Ala pyrkii kasvamaan sekä kotimaan markkinoilla että viennin kautta, ja työllistämään suoraan ja välillisesti entistä useampia henkilöitä. Matalan kynnyksen harrastus- ja koulutustoiminta kasvattaa meille sekä uusia yleisöjä että tulevaisuuden huippuammattilaisia.
Musiikkialan kotiläksyt
Pärjätäksemme edunvalvontatyössämme meidän tulee pystyä tiivistämään tätä kolmiosaista kertomustamme yhdeksi kokonaisuudeksi. Esimerkiksi monimuotoinen ja -arvoinen musiikkielämä on itseisarvonsa lisäksi myös taloudellinen argumentti: ilman laajaa ruohonjuuritasoa meillä ei synny uusia taiteellisia avauksia, joista voi puolestaan kehkeytyä uusia taloudellisia menestystarinoita.
Samaten hyvinvointivaikutuksille voidaan esittää taloudellinen arvo. Voimme esimerkiksi osoittaa, paljonko yhteiskunta säästää, jos yksikin nuori ei musiikin ansiosta syrjäydy ja täten aiheuta elinikäistä taakkaa sosiaali- ja terveyshallinnolle.
Lisäksi meidän tulee kehittää jatkuvasti faktapohjaamme. Perinteisen tilastoinnin lisäksi on tärkeää tuottaa analyysejä, jotka osoittavat taloustieteen menetelmin vedenpitävällä tavalla musiikin tuottamaa lisäarvoa koko yhteiskunnalle. Tämä työ on jo käynnissä sekä musiikin että laajemminkin luovien alojen piirissä.
Meidän kaikkien alan toimijoiden kotiläksy on selvä. Kunkin tulisi rakentaa omista lähtökohdistaan kertomus, jolla vakuutetaan päättäjät yhdistämällä konkreettiset esimerkit ja kokonaiskuva. Vain niiden avulla poliitikot voidaan vakuuttaa siitä, että musiikkialaa tulee tukea kaikin tavoin jatkossakin.
Lisätietoja
