Nuottikustantamoiden uusia tuulia ja tulokkaita

Ensimmäisestä näistä on vastannut Universal Edition, joka on laajentanut toimintaansa säveltäjille suunnattuun palvelumyyntiin. Toisen ja hieman yllättävämmän aloitteen on tehnyt maineikas taidemusiikin managementti Harrison/Parrott, joka on käynnistänyt oman musiikkikustantamon.

Perinteikäs wieniläiskustantamo Universal Edition (UE) on erityisen tunnettu ns. toisen wieniläisen koulukunnan hovikustantajana, mutta suhteet ovat tiiviit myös myöhempien aikojen nykymusiikki-heeroksiin kuten Berioon, Bouleziin ja Birtwistleen.

Alkuvuodesta 2021 UE yllätti avatessaan kataloginsa kenen tahansa säveltäjän ulottuville Scodo-nimisen palvelun kautta. Käytännössä UE tarjoaa säveltäjille työkalut ja mahdollisuuden nuottimateriaalien digijakeluun sekä myynti- ja vuokraustoimintaan UE:n sateenvarjon alla. Nuottien ulkoinen ilmiasu on yhteneväinen UE:n katalogisäveltäjien teosten kanssa, ja Scodo-säveltäjät näkyvät UE:n nettisivuilla aivan kuten muutkin kustantamon säveltäjät. Osallistuva säveltäjä vastaa kuitenkin itse teostensa nuottikuvasta sekä teoksen lataamisesta UE:n järjestelmään.

Säveltäjäkohtaiset sivut ovat esimerkilliset, joskin niiden päivitys teosesittelyjen, ääninäytteiden ja muiden sisältöjen osalta on säveltäjän oman aktiivisuuden varassa. Tämä lysti maksaa 12–50 euroa kuukaudessa riippuen UE:n jakeluun toimitettujen teosten määrästä.

Ennen säveltäjän hyväksyntää Scodo-ohjelmaan taiteellinen toimikunta arvioi teokset 49 euron kertamaksua vastaan. Teoriassa siis kuka tahansa ei voi päästä UE:n jakeluun, mutta katsomieni esimerkkien perusteella rima hakee vielä paikkaansa.

Universal Editionille kyseessä on liiketoiminnan laajentamisesta palvelumyynnin suuntaan, ja säveltäjälle kustantamon ammattilaispalveluiden ostamisesta. UE on kehittänyt toimivan julkaisujärjestelmän, joka keskustelee niin painokoneiden kuin kustantamon PDF-verkkokaupankin kanssa. Ylikapasiteetin myyminen on hyvä tapa kasvattaa volyymiä, etenkin kun UE ottaa kaikista myynti- ja lisensointitapahtumista 30 % komission. Tekijänoikeuksia ei siirry UE:lle vaan säveltäjä on edelleen teostensa oikeudenomistaja.

UE ei siis ”kustanna” Scodo-säveltäjien teoksia perinteisessä mielessä vaan toimii niiden jakelijana. Ilmassa oleva kysymys on: kokeeko kustantamon pääkatalogi inflaation, kun tavaramerkki on ostettavissa kuukausimaksua vastaan?

Lontoossa majaansa pitävä kansainvälinen taiteilijamanagementti Harrison/Parrott yllätti syyskuussa julkistamalla yhtiön laajentumisen immateriaalioikeuksien puolelle uuden Birdsong Music Publishing -toiminimen kautta.

Birdsong on moderni nuottikustantamo: säveltäjien managerointi hoidetaan kustantamosta, mutta nuottien valmistus ja jakelu on ulkoistettu. Ulkoistusketjun toisessa päässä on Faber Music Ltd., joka on tunnettu brittiläinen nuottialan toimija. Birdsong tarjoaa säveltäjilleen räätälöityjä palveluita, joihin kuuluvat mm. tilaussävellysmahdollisuudet sekä osallistuminen erilaisiin kiinnostaviin projekteihin. Myös teosten synkronointi ja lisensointi mainitaan nettisivuilla, sekä tekijänoikeustulojen tehokas kerääminen.

Tietojeni kukaan Birdsongin säveltäjien aiemmin kustantamattomien teosten tekijänoikeudet siirtyvät Birdsongille. Sama koskee ymmärrettävästi myös säveltäjien uusia eli tulevia teoksia, joiden sävellystilaussopimukset kustantamo neuvottelee säveltäjiensä puolesta.

Birdsong kuvailee sivuillaan keskeiseksi toiminnakseen tekijänoikeuksien turvaamisen, säveltäjien kehityksen tukemisen sekä luovuuden rohkaisemisen. Nämä kaikki ovat erittäin kannatettavia asioita, ja luonnollisesti aivan säveltäjä-kustantaja-suhteen ytimessä.

Aika näyttää, ovatko Birdsong-säveltäjät osana Harrison/Parrot-yhtiötä askeleen lähempänä perinteisiä portinvartijoita eli kapellimestareita ja intendenttejä. Toiminnan jatkuvuuden kannalta tärkeintä on loppujen lopuksi vain ja ainoastaan se, että Birdsong onnistuu rekrytoimaan rosteriinsa säveltäjiä, joiden musiikki kiinnostaa esittäjiä nyt ja tulevaisuudessa.

Länsimaisen taidemusiikin kaanon on erityisen sementoitunut. Uusimmat kantaohjelmistoon päätyneet teokset ovat Shostakovitshin sinfoniat 1940-70-luvuilta. Tästäkin syystä taidemusiikin kustantaminen on pitkäjänteistä ja hyvin hitaasti muuttuvaa toimintaa.

Se ei silti tarkoita, että taidemusiikin kustantaminen olisi auringolaskun toimiala. Siitä ovat signaaleita mm. tässä kuvatut uudet aloitteet: yhtäällä perinteinen toimija etsii uusia tulokanavia digitalisaatiosta ja alustataloudesta, ja toisaalla rinnakkaisen toimialan yritys laajentaa toimintaansa nuottikustantamiseen.