Elämän ja teosten kiertokulku

Heidän laulunsa ovat kuitenkin jääneet elämään, ja kustantajana työni heidän teostensa puolesta jatkuu nyt perikuntien kanssa. Nämä surulliset poismenot saivat minut pohtimaan paitsi elämän niin myös teosten kiertokulkua ja kustantajan mukautuvaa roolia tekijöidensä rinnalla.

Olli Lindholm nousi kustantajansa, kollegani Epe Heleniuksen kannustamana Yö-yhtyeessä lauluntekijän rooliin Myrskyn jälkeen -albumilla (1985), jolle hän kirjoitti mm. hitin ”Niin paljon me teihin luotettiin”. Lindholm kirjoitti myös muille: esimerkiksi Popedan ”Kakskytä senttiä” on hänen säveltämänsä.

Olli esitti menestyksekkäästi koko uransa ajan myös muiden tekemiä kappaleita ja antoi sitä kautta pontta monen musiikintekijän uralle. Me kustantajana etsimme ja tarjosimme Ollille biisejä esitettäväksi. Esimerkiksi Yön jättihitti ”Minne tuulet vie” räätälöitiin ja lopulta päätyikin Yön singleksi, mikä lisäsi kappaleen tekijöiden kysyntää biisimarkkinoilla. Monta Yölle ja Olli Lindholmille sooloartistina tarkoitettua hienoa laulua jäi vielä työpöydälle tai pöytälaatikoihin. Niille saattaa kuitenkin löytyä vielä esittäjä, kun aika on kypsä ja saamme ne oikeiden ihmisten kuultaviksi.

Eppu Normaali puolestaan jatkaa edelleen uraansa ja Mikko Saarelan laulut ovat sen tärkeä osa. Eppujen biiseille on jatkuvasti muutakin kysyntää, mutta niiden käyttämiselle ja etenkin niiden muokkaamiselle on löydyttävä hyvät perusteet.

Mikko Saarelan poismenon jälkeen hänen ”Poliisi pamputtaa” -biisiään kuullaan NIMBY-elokuvassa, johon hän ehti vielä myöntää luvan itse. ”Pidetään ikävää” -biisiä on taasen käytetty eräässä radiomainoskampanjassa ­– aluksi onnettomien sattumien kautta luvatta, ja lopulta käyttäjätahon kanssa sulassa sovussa. Ollin ”Laulu rakkaudelle” tulee nousemaan lähiaikoina isoon rooliin uudessa TV-sarjassa.

Synkronointi-, sovitus- ja julkaisulupia molempien herrojen biiseille kysytään tasaiseen tahtiin. Osaan vastataan myöntävästi, toisiin ei.

Kustantajana saamme siis olla mukana tekijöiden uran rakennusvaiheessa, biisien ensitallennusten ja -esitysten löytämisessä, kappaleiden tunnetuksi tekemisessä, kaupallisten ja ei-kaupallisten käyttöjen sopimisessa, ja lopulta edesmenneen tekijän teosten edustamisessa perikunnan kanssa.

Kustantajan työ on vastuullista ja pitkäjänteistä, mutta se on ennen kaikkea täynnä positiivista tunnetta, joka syntyy laulujen merkityksestä ihmisten elämässä ja toiminnasta tekijänsä hyväksi. Tunteiden skaalan toisessa päässä ovat innostumiset uuden kyvyn ensimmäisestä hitistä tai vanhan ketun comebackista, ja toisessa haikeus, ylpeys ja nöyryys arvokkaan kulttuuriperinnön vaalimisesta.