Buyout-sopimukset ovat kansainvälisen tekijänoikeuskeskustelun kuuma peruna. Esimerkiksi tv-yhtiö Discoveryn pyrkimykset USA:ssa ovat kärjistäneet tilannetta siten, että tekijänoikeusjärjestöt ja tekijät vastustavat monissa maissa buyout-sopimuksia kategorisesti.

Buyout-sopimuksissa musiikin käyttäjä ostaa oikeudenomistajilta kaikki oikeudet teoksen kaupalliseen hyödyntämiseen kertakorvauksella. Tällöin oikeudenomistajat eivät saa enää mitään muita korvauksia teoksen käytöstä.

Kertakorvausten keskeisin ongelma liittyy käyttäjien ja oikeudenomistajien neuvotteluvoiman epäsuhtaan. Suuret käyttäjätahot voivat niin halutessaan sanella ehdot oikeudenomistajille.

Tekijänoikeusdirektiivin kansallinen toimeenpanoprosessi on parhaillaan menossa kaikissa EU-maissa. Esityksessä todetaan, että kertakorvaus on mahdollinen, mutta ei pääasiallinen tapa sopia korvauksista. Lisäksi direktiivissä määritellään tapoja, joilla kohtuuttomiksi katsottavia sopimuksia voidaan kohtuullistaa.

Asia ei ole kuitenkaan niin mustavalkoinen kuin keskustelun perusteella voisi päätellä. Mielestäni on tilanteita, joissa kertakorvaussopimus voi olla järkevä ratkaisu myös oikeudenomistajien kannalta. Tällaisia ovat ainakin seuraavat:

  • Kertakorvauksen suuruus vastaa arvioitua tekijänoikeuskorvausten kokonaiskertymää teoksen elinkaaren aikana. Riski on tällöin molemminpuolinen, sillä usean vuoden aikana kertyvää kokonaispottia ei tiedetä varmuudella etukäteen. Jos summa osuu kohdilleen, oikeudenomistajat jäävät plussan puolelle, sillä he saavat korvauksensa etuajassa.
  • Oikeudenomistajilla on tarve saada rahaa heti. Tekijänoikeuskorvausten kertyminen ja tilitykset hajaantuvat usein pitkälle ajanjaksolle. Tämä on ongelma, jos yksittäinen tekijä tai kustantaja tarvitsee eri syistä rahaa mahdollisimman nopeasti. Kertakorvaukseen turvautuminen on kuitenkin lyhytnäköistä, jos oikeuksista luovutaan alihintaan: käyttäjä olettaa näin tapahtuvan myös jatkossakin.
  • Teosta käytetään pääasiassa markkina-alueilla, joilta tekijänoikeuskorvausten saaminen on joko epävarmaa tai niiden taso on hyvin alhainen. Tällöin kertakorvaus voi olla ainoa korvaus, jonka oikeudenomistajat koskaan saavat.

Suuremman neuvotteluvoiman edessä oikeudenomistajilta vaaditaan myös keskinäistä solidaarisuutta. Jos yksi tekijä kieltäytyy kohtuuttomista ehdoista, ele on hyödytön, jos aina löytyy joku muu tekijä, joka on valmis ottamaan työn vastaan kirjaimellisesti hinnalla millä hyvänsä.

Markkinatalouden luonteeseen kuuluu joka tapauksessa se, että neuvotteluissa osapuolten voimasuhteet ovat erilaisia. Sävelteosten osalta taloudellisesti kestävällä pohjalla olevaa bisnestä voidaan harjoittaa kuitenkin vain silloin, kun molemmat osapuolet kokevat hinnan ja ehdot kohtuullisiksi. Se on ammattimaisen luovan työn ja sen tarjonnan jatkuvuuden kannalta kriittistä, ja siksi kaikkien osapuolten yhteinen etu.

Tietoa kirjoittajasta

Muikku Jari

Jari Muikku

Toiminnanjohtaja

040 719 7480